sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Hyvää talviunta

Viime viikonloppuna oli viimeinen kerta, kun tänä vuonna yövymme "kesäpaikassamme". Perjantaina ajelimme talolle lämmittämään jo aamusta, tavoitteenamme oli siis viettää viikonlopun molemmat yöt siellä, mutta aikataulusyistä pakkailimme kamat kasaan jo lauantaina ja sunnuntain vastaisen yön yövyimme appiukolla.


Paljon ollaan kesän aikana saatu tehtyä. Talo on puhdas, yöpymis- ja saunomiskelpoinen. Pihapiiriin on saatu huussi ja pihlajikkoja raivattua niin, että maisemat alkavat edes näkymään. Hormit saatiin nuohottua ja yhtä pönttöuunia vaille koko talon tulisijatkin koestettua. Kolmea ikkunaa vaille kaikki ulkoikkunoiden pielet on rapsuteltu ja maalattu. Ennen kaikkea - olemme tehneet paikasta meidän.

Olemme myös ehtineet kiipeillä puissa, etsiä ja tutkia aarteita, käydä seikkailemassa läheisellä "vuorella".

Lauantaina peittoja autoon sulloessa oli kyllä vähän haikeat tunnelmat. Vähän tuntuu oudolta hylätä talo talveksi oman onnensa nojaan, kun vastahan myö ruvettiin nukkumaan öitä siellä ja saunottiinkin useampaan otteeseen. Juuri kun talo on "kunnossa", pitää se jättää talveksi omilleen. Mutta, elämän kuuluisat realiteetit puskevat vastaan - jos tuolla meinaisi kylmempään aikaan viikonloppuna viettää aikaa, pitäisi joko perjantai-ilta kärvistellä kylmässä tai vaihtoehtoisesti mennä vasta lauantaina, jolloin torppa olisi illan ja yön lämmin... ja sunnuntaina olisikin aika ajella kotiin.  

Kaipa tuolla tulee talven mittaan pyörähdettyä tsekkaamassa että torppa on vielä pystyssä.



tiistai 17. lokakuuta 2017

Tip tip tip....


Syksy ei oikein ole suosinut oleskelua Jokelassa. Niinä viikonloppuina, joina olemme Jokelaan yrittäneet, on joku aina ollut sairaana. Mies kävi kerran viemässä Jokelaan muutamia huonekaluja kaupungista ja toisella kertaa kävimme koko perhe ihmettelemässä Jokelan syksyä yhden aamupäivän ajan. Samalla miehen piti tehdä nopea paikkaus puuvaraston kattoon, mutta reikiä löytyi yhden sijasta kolme ja homma siirtyi välineiden riittämättömyyden takia seuraavaan visiittiin.

Parin päivän päästä isäni kuitenkin soitti, hän oli rankkasateella ollut Jokelan lähellä ja käynyt kurkkaamassa puuvarastoa. Vettä oli satanut sisälle varastoon vähän sieltä sun täältä. Jahas. Mitään isoja vahinkoja ei ole tapahtunut, mutta huopakattoon on ensi kesänä laitettava pelti päälle. Alunperin suunnitelmissa oli ensi kesänä laitella saunan katto ja harjoitella katon tekoa taloa varten, mutta käyhän se harjoittelu nyt sitten puuvarastollakin.

Ensi viikonloppuna yritämme taas päästä yöksi Jokelaan, mutta pääsimme tai emme, niin petivaatteet ja muut sellaiset tuodaan viikonloppuna pois ja laitamme taloa talviteloille. Kelit alkavat lasten kanssa olla liian kylmät ja märät.  Ensi keväänä sitten taas yöksi, piipahduksia varmasti ennen sitäkin.

Ps. Jokelan omenapuista toinen teki aivan hirvittävän makuisia omenoita, toinen oikein hyviä.

torstai 14. syyskuuta 2017

Keittiö


Jokelan keittiö on nyt pari viikkoa ollut valmis, tai ainakin suhteellisen valmis: jonkinlainen roskaämpäri pitää vielä hankkia, ja seinille tulee varmasti muutama taulu ja valokuva.

Tältä keittiö näytti suursiivouksen jälkeen, mutta ennen maalausurakkaa. Ruokapöytä ja penkki löytyivät vintiltä ja tuolit mammani varastosta, ne ovatkin harvoja niistä huonekaluista, jotka eivät olleet Jokelassa jo valmiiksi.


Päätimme maalata keittiön seinät, koska edellisessä maalipinnassa oli paljon pinttynyttä likaa, ja ehkä keltainen ei ole yksi lempiväreistämmekään. Valitsimme seiniin vaaleanharmaan, jonka ajattelimme sopivan talon alkuperäisiin väreihin: maali oli Class Ohlsonin seinämaalien sävy Light Steel. Lopputuloksesta tuli, varmaankin alla olevan keltaisen takia, hiukan sinertävä, mutta se ei kyllä yhtään haittaa.




Seinien lisäksi maalasimme myös hellan, Maaliksi valikoitui Tikkurilan Helmi -kalustemaali, jota moni oli kehunut hyvin soveltuvaksi helloille ja pönttöuuneille. Ja maali kyllä toimi todella hyvin, kahdella kerroksella pinnasta tuli oikein hyvä ja tasainen.

Huoneen piristämiseksi maalasimme myös kaakelit kaakelimaalilla. Ensikokeiluni kaakelimaalin kanssa taitaa kyllä jäädä myös viimeiseksi: pinnasta ei mitenkään tullut tasaista ja maalipinnassa on jo ensimmäiset lohkeamat vähästä käytöstä ja huolellisesta, ohjeiden mukaisesta työstä huolimatta. Ei siis todellakaan lapsiperheen kotiin, mutta ehkä tuo nyt näissä oloissa välttää, ainakin siihen asti, kunnes päätämme kokeilla jotain muuta.


Toisaalta olisi mukavaa elellä Jokelassa ajan hengen mukaisesti ja keitellä ruuat ja päiväkahvit vain puuhellalla, mutta lasten kanssa siinä on hiukan liikaa eksotiikkaa: mutta ehkäpä tuohon voisi joskus nikkaroida jonkinlaisen kodinkonekaapin? Seinähylly on uusi (Biltemasta) ja kaappi löytyi roikkumasta Jokelan saunan pesutuvan seinältä.


Pöytäkin maalattiin, löysin Jeanne d'Arc Livingin kalkkimaalisarjasta lähes täysin pöydän alkuperäisen maalin sävyisen maalin, nimeltään Dusty Turquoise. Lisäksi pöytä sai ylleen saman sarjan vahan. Samalla innostuin maalailemaan myös seinälle tulleen uuden hyllyn, tulitikkulaatikon ja taulun kehykset: ihana maali ja niin kaunis sävy!


Nyt meillä on Jokelassa kunnossa oleva sauna, pukuhuone ja keittiö, ja kaikille löytyy sängyt. Huussikin pääsi käytettävämmän matkan päähän, joten onhan tässä jotain edistystä tapahtunut kesän aikana. Kaukana tosin taitavat vielä olla päivät, jolloin Jokelaan saavutaan vain hiljentymään ja rentoutumaan!

maanantai 21. elokuuta 2017

Huussi muutti pihaan


Huussi muutti metsäraivion keskeltä lähemmäs taloa viime viikolla. Edelliset asukkaat olivat pystyttäneet huussin varmasti riittävän matkan päähän talosta, ihan varmasti ei pahassakaan ripulissa päässyt haju tunkemaan pihaan asti. Mietimme ihan uuden huussin hankintaa, mutta kaivurin, tukilautojen ja muutaman reippaan miehen avulla vanha huussi pääsi muuttamaan lähemmäs taloa, ja säilyi ihme kyllä ehjänäkin.

Huussi tarvitsi kuopan säiliölle ja muutenkin maata piti hiukan tasalla, joten kaivurille oli hommia. Yksi kulma pihasta muuttuikin siinä hommassa hetkellisesti kokonaan sorakentäksi. Samalla paljastui, että maaperä on todella hiekkaista ja kivistä: suunnitelmissa on istuttaa pihaan lisää hedelmäpuita ja isoksi kasvavia pensaita, joten multakuormalle ja lapiolle tulee jossain kohtaa reilusti työtä.


Viime reissuilla olemme raivanneet pihaa ja laitelleet keittiötä, se alkaa nyt olla valmis tai ainakin valmiimpi. Ikkunoiden ulommat lasit on nyt kuistin ikkunoita ja yhtä isoa lukuunottamatta huollettu ja maalattu, sen viimeisen juurella on maa-ampaispesä, joka ei ole ollut yhtä mieltä häätämisyrityksistä. Säät eivät oikein ole suosineetkaan maalamista. Onneksi näitä muitakin puuhia riittää, ei pääse tylsistymään ;)

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Pintaremontoitu pukuhuone



Vietimme viikonloppuna ensimmäiset yöt Jokelassa. Reissu oli onnistunut: yksi ikkuna saatiin taas ulkopuolelta kunnostettua ja maalattua jo toiseen kerrokseen. Lisäksi puuhailimme keittiössä, harvensimme (jälleen kerran) vähän pihaa, tutustuimme pönttöuunin ja keittiön hellan mysteereihin ja edellisistä reissuista poiketen laitoimme ruokaa, teimme pieniä retkiä läheiselle suolle ja marjoja poimimaan ja ihan vain kuuntelimme Radio Suomea (jota emme koskaan kuuntele kotona kaupungissa?) ja pelasimme lautapelejä. Aikuisten silmissä siivousta, risusavottaa, maalaamista ja naputtelua riittäisi päivän jokaiselle tunnille, mutta onneksi on lapset, joista nelivuotiaan silmissä Jokela on koko ajan ollut "meidän ihana Jokela" ja joka pakottaa koko ajan tekemään niitä asioita, joiden tekemistä varten koko tilan hankimmekin.

Yöpymisen kunniaksi pääsimme vihdoinkin myös saunomaan ensimmäistä kertaa. Saunaa esitteltiinkin jo aiemmin täällä. Jostain olin saanut päähänpinttymän, että myös saunan pukuhuone on saatava valmiiseen kuntoon ennen ensimmäistä saunareissua, ja se saatiinkin. Homma hoitui aika helposti pintaremontilla, kun ennen läpikotaansa keltaisen pukuhuoneen kaikki pinnat maalattiin uudestaan.




Maalilla saa kyllä ihmeitä aikaan. Valitsimme "nykyaikaiset" värit, harmaan, valkoisen ja mustan, jotka mielestämme sopivat myös saunan rakennusajan ilmeeseen. Kokeilimme ensimmäistä kertaa Clas Ohlsonin seinämaaleja, ja voin kyllä lämpimästi suositella. Maali oli hyvin riittoisaa, kolmilitraisesta pönikästä meni ehkä puolet, kun maalasimme seinät kahteen kertaan (muuriosa maalattiin harmaaksi kerran ennen valkoista maalia). Sävy oli Mountain Rock. Myös ennen keltaiset ovet maalattiin kahteen kertaan saman kaupan maaleilla, niissä sävy on Light Steel. Maali peitti hyvin ja sen haju oli hyvin mieto, ja se kuivui nopeasti hajuttomaksi ja kosketuskestäväksi.

Ovien kahvat maalattiin mustaksi vasaralakalla. Viereisestä vesipatahuoneesta pukuhuoneeseen siirretty penkki käsiteltiin valkoisella saunasuojalla kertaalleen. Muuri maalattiin ensin kertaalleen harmaaksi, sitten maalasin sen valkoisella, hiukan ohennetulla seinämaalilla epätasaisesti valkoiseksi.



Ovea varten tein muovista sabluunan, johon merkittiin saunan rakentamisvuosi. Sen töpöttelin samoilla maaleilla kuin seinät.


Peili löytyi Jokelan talon eteisestä ja pärekori puuvarastosta, se pääsi käymään maalattavana meillä kaupungissa. Ullakolta löytynyt saunan rakentamisen tarvikelaskukin pääsi kehyksiin saunan seinälle. Kuvasin tyttäremme ensimmäisellä saunareissullaan, kun he kihisevät jännityksestä pukuhuoneessa, sen kuvan ajattelin myös kehystää pukuhuoneen seinälle muistoksi tästä kesästä, kun me tulimme Jokelaan.

Pukuhuone ja sauna on nyt tosiaan testattu ja toimivaksi todettu. Siirrymme odottamaan elokuisia, pimeneviä saunailtoja.

torstai 20. heinäkuuta 2017

Saa lämmittää!


Meidän kesäpaikkatyömaallamme on yhteensä kuusi hormia, ja saman verran tulipesiä leivinuunin, liitan, kahden pönttöuunin, kiukaan ja saunan padan muodossa. Kaikkien niiden kunnosta pitää olla selvillä ennen kuin yhteenkään pesään uskaltaa tuikata tulia alle. Ja ennen kuin pääsee lämmittämään, ei pääse paikan päälle viettämään yötä ja sitä rataa.


Noh, nuohooja kävi viime viikon perjantaina tutkiskelemassa ja... noh, nuohoamassa hormit läpi, ja pienen alkumetsästelyn (piipussa on seitsemän reikää joista neljä on varsinaisia hormeja) jälkeen saatiin ensin talon tulisijat putsiin ja varsin nopeasti perässä sauna.

Ja valittamista ei löytynyt, oikeastaan päinvastoin! Hormien kunnosta ei isommin juteltu lainkaan, mutta uuneja putsaillessa nuohooja tuumi, että harvoin (etenkään pönttöuunien kohdalla) näkee noin hyväkuntoisia tulisijoja. Sisäinen kunnostaja nosti tässä kohtaa kädet pystyyn ja tuuletti, kun melkoinen paino tipahti selästä pois. Päästään saunomaan! Päästään lämmittämään! Päästään yöpymään!


Ja tässä viikon aikana onkin pari tulisijaa jo koestettu. Tuvan takana olevan kammarin todettiin lämpiävän oikein hyvin maanantaina ja liitassa oli tulet tänään. kyllä tuohon huusholliin lämpöä saadaan!

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Laskuja ullakolla


Kun ostaa vanhan talon täynnä tavaraa, pääsee mielenkiintoiselle löytöretkelle Suomen lähihistoriaan. Pari vanhaa kolikkoa, vau! Sinappilasi! Hienot vanhat pihdit, emaliämpäri ja Anita Hirvosen nimikirjoitus.

Myös taloonsa pääsee tutustumaan uudella tavalla kun sadepäivänä järjestelee ullakkoa. Vanhoja kirjekuoria monenlaisilla osoitteilla, kaikki johtivat kuitenkin samaan taloon,  vanhoja maalipurkkeja joiden kylkien läiskistä tunnistimme alakerran lattiat ja keittiön kaapinkahvat. Hienoin löytö olivat saunamme rakennustarvikkeista kirjoitetut laskut: ne aiomme kehystää ja laittaa esille saunan pukuhuoneeseen.

Toisaalta tutkimusretki on hiukan kiusallinen ja surullinenkin. Talon alkuperäisten asukkaiden papereita tulee vastaan tuon tuosta. Osan siirrämme säästettävien pinoon, osa siirtyy suoraan jätesäkkiin odottamaan polttamista. Kun jälkipolvia ei ole, papereiden, palkintojen ja muistojen viimeiseksi selvittäjäksi voi näköjään päätyä kuka tahansa. Vähän surullinenm tehtävä.